Oulussa asuva vapaa tutkija tohtori Edward Dutton ja biologian tohtori Michael Woodly of Menie ovat kirjoittaneet mielenkiitoisen kirjan nimeltä At Our Wits End, jonka perusteesi on, että ihmisten älykkyys on kääntynyt laskuun. Tämä kirjoitus pohjaa edellä mainittuun kirjaan, sekä muutamiin muihin samojen herrojen kirjoittamiin tietokirjoihin, jotka luetellaan kirjoituksen lopussa.

Älykkyydestä ja mikä siihen vaikuttaa on karkeasti ottaen kahdenlaisia teorioita, joista toisen mukaan älykkyys on puhtaasti ympäristötekijöiden tulos ja toisen mukaan älykkyyteen vaikuttuvat, sekä ympäristö, että geenit. Jälkimmäinen leiri arvioi geenien vaikutuksen olevan yleensä noin 50–80 % ja Woodley of Menie, sekä Dutton edustavat jälkimmäistä näkemystä ja heidän mukaansa älykkyys on vahvasti perinnöllistä.

Tutkijat lähtevät liikkeelle siitä, että 1800- luvun alkuun saakka luonnonvalinta suosi ihmisiä, jotka olivat toisaalta fyysisesti terveitä ja toisaalta älykkäitä. Luonnonvalinta on suosinut älykkyyttä, koska älykkyys tarkoittaa kykyä ratkoa ongelmia ja hankkia uusia taitoja ja esiteollisessa yhteiskunnassa, jossa ei ollut minkäänlaista yhteiskunnan tukiverkkoa tämä tarkoitti, että ne, jotka kykenivät ratkomaan ongelmia ja hankkimaan selviytymisen kannalta relevantteja taitoja, liittyivätpä nuo taidot kaupankäyntiin, purjehdukseen, sotimiseen tai maanviljelykseen, saivat myös käyttöönsä enemmän ja parempia resursseja, kuten riittävästi ruokaa ja suojaisan asunnon. Niinpä paremmat resurssit tarkoittivat parempia selviytymismahdollisuuksia ja varsinkin miehillä ne tarkoittivat itsensä tekemistä houkuttelevammaksi avioliittomarkkinoilla. Sillä mies, jolla oli runsaasti resursseja, oli naisille houkuttelevampi, kuin köyhä mies, koska varakas mies kykeni paremmin turvaamaan naisen, sekä hänen lastensa selviytymisen ja toimeentulon.  

Miehet ovat puolestaan kiinnittäneet varallisuutta enemmän huomiota naisen ulkonäköön ja tämän hyveellisyyteen, koska kauneus, joka tarkoittaa käytännössä symmetristä ulkonäköä, korreloi vahvasti terveyden kanssa. Eli kaunis nainen on yleisesti ottaen terve ja kykenee suuremmalla todennäköisyydellä synnyttämään useita terveitä jälkeläisiä. Tai jos asia halutaan esittää toisella tavalla, luonto on ohjelmoinut meidät pitämään kauniina ihmisiä, jotka ovat terveitä. Hyveellisyyttä on puolestaan pidetty arvossa, koska hyveellinen nainen ei petä miestään ja mies voi olla varma, että lapset, joiden kasvattamiseen hän resurssejaan uhraa ovat todella hänen omiaan, eivätkä postinkantajan.

1800- luvun alkuun saakka lapsikuolleisuus Englannissa oli 40–50 % luokkaa, eivätkä kaikki aikuisiksi selvinneet saaneet lapsia. Lisäksi yhteiskunnan varakkaampi osa sai huomattavasti enemmän lapsia kuin köyhemmät ihmiset, joilla lapsikuolleisuuskin oli korkeampi. Tämä tarkoitti, että vain suhteellisen pieni osa syntyneistä lapsista kasvoi aikuisiksi ja jatkoi sukuaan ja ne, jotka jatkoivat, olivat ankaran luonnonvalinnan läpikäyneitä, eli he olivat keskimäärin väestöstä terveimpiä ja älykkäimpiä.

1800- luvun alussa teollinen vallankumous kuitenkin muutti tilanteen. Tämä tapahtui ensin Englannissa ja levisi sitten muualle maailmaan. Teollinsen vallankumous tarkoitti enemmän ja ravitsevampaa ruokaa, sekä lääketieteen innovaatioita, jotka romahduttivat lapsikuolleisuuden Englannissa lähes 50 prosentista alle prosenttiin. Parempi ravinto, köyhäinapu ja rokotukset tarkoittivat, että luonnonvalinta lakkasi käytännössä toimimasta ja monet sellaiset ihmiset, jotka olisivat kuolleet ankarimpina aikoina, jo lapsina kasvoivat aikuisiksi ja jatkoivat sukuaan. Woodley of Menien ja Duttonin mukaan juuri heikentynyt luonnonvalinta onkin alenevan älykkyysosamäärän taustalla, koska 1800- luvulta alkaen alhaisemman älykkyysosamäärän väestö on lisääntynyt aiempaa enemmän ja useissa maissa älykkyyden ja lapsimäärän välillä on jopa negatiivinen korrelaatio, eli suomeksi sanottuna älykkäät ihmiset saavat monissa maissa vähemmän lapsia kuin vähemmän älykkäät.

Jos joku ihmettelee, kuinka älykkyyttä on voitu mitata ilman älykkyystestejä, joita on ollut olemassa vasta noin 100 vuotta, niin tutkijamme ovat mitanneet asioita, jotka korreloivat älykkyyden kanssa, kuten ihmisten reaktioaikoja, vaikeiden sanojen yleisyyttä teksteissä, merkittävien keksintöjen määrää ja monia muita tekijöitä, jotka ovat yhteydessä älykkyyteen ja kaikki nuo tekijät ovat olleet laskussa jo pitkään. Woodley of Menie ja Dutton arvioivatkin, että englantilaiset ovat menettäneet noin kymmenen ÄÖ pistettä vuosisadassa ja 1800- luvun alusta alkaen vielä enemmän.

Älykkyyden laskun lisäksi tutkijat ovat sitä mieltä, että evoluution paineen heikkeneminen on johtanut myös haitallisten mutaatioiden (spitefull mutations) yleistymiseen.

Haitallisista mutaatioista puhuttaessa on hyvä ymmärtää, että ihmisten psykologiset ja fyysiset piirteet eivät yleensä ole tulosta jonkin yksittäisen geenin ohjailusta, vaan kuhunkin piirteeseen, kuten vaikkapa älykkyyteen vaikuttavat monet geenit tavoilla, jotka ovat vielä pitkälti mysteeri. Koska kuhunkin ihmisen piirteeseen, niin psyykkiseen kuin fyysiseenkin vaikuttavat useat geenit ja koska niin suuri osuus geeneistä on tavalla tai toisella yhteydessä aivoihin tarkoittaa tämä Woodley of Menien ja Duttonin mukaan sitä, että evoluution paineen heikkeneminen johtaa sellaisten psykologisten piirteiden yleistymiseen, jotka luonnonvalinta olisi ankarimmissa olosuhteissa karsinut, joka näkyy esimerkiksi mielenterveydellisten ongelmien yleistymisenä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että lapsikuolleisuuden romahtamisesta seurasi, että sellaisten geenien määrä, jotka olisivat aiemmin karsiutuneet populaatiosta ovat luonnonvalinnan paineen heiketessä yleistyneet.

Jos asia halutaan esittää oikein yksinkertaisesti, niin luonnonvalinnan kannalta hyvät jalat ovat sellaiset, jotka jaksavat kantaa paljon tai juosta nopeasti. Hyvät keuhkot ovat puolestaan sellaiset, jotka ovat hyviä hengittämään ja hyvät aivot ovat taas sellaiset, jotka ajattelevat hyviä ajatuksia.

Siis hyviä ajatuksia suvunjatkamisen kannalta.

On hyvä ymmärtää, että evoluutiossa ei ole kyse hyvästä ja pahasta tai oikeasta ja väärästä, vaan evoluutiossa on kyse lisääntymisestä. Toisin sanoen, biologisessa mielessä elämän tarkoitus on uusinta geenejä ja siinä se.

Luonnonvalinnan hellittäessä haitalliset mutaatiot yleistyivät ensin Englannissa, josta teollinen vallankumous sai alkunsa ja vaurauden ja rokotteiden levitessä, ne alkoivat yleistyä muuallakin. Koska ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä eivät noiden haitallisten mutaatioiden tuottamat ajatukset jääneet vain tiettyjen ihmisten mieliin, vaan ne ovat levinneet koko väestöön. Esimerkiksi sellaiset ajatukset kuin nihilismi, feminismi, lapsettomuus, ateismi ja hedonismi ovat haitallisia suvunjatkamisen kannalta.

Ateismi voi tuntua asialta, joka ei kuulu noiden lisääntymisen kannalta huonojen ideoiden joukkoon, mutta kuten Dutton toteaa uskonnot valikoivat tyypillisesti ideoita, jotka ovat evoluution kannalta hyviä ja joista uskonto sitten tekee Jumalan tahdon. Esimerkiksi Raamatun ”menkää ja täyttäkää maa”, sekä uskollisuus aviopuolisolle ja lojaalisuus omalle ryhmälle ovat kaikki evoluution kannalta hyviä ideoita. Menkää ja täyttäkää maa, ei varmaankaan selittelyjä kaipaa, mutta myös uskollisuus ja pettämisen näkeminen syntinä vähentää aviorikosten todennäköisyyttä, joka puolestaan lisää miehen uskoa siihen, että naisen synnyttämät lapset ovat hänen omiaan ja hänen kannattaa tehdä noita lapsia mahdollisimman paljon ja uhrautua noiden lasten eteen. Lisäksi käsky olla himoitsematta lähimmäisesi vaimoa, vähentää mustasukkaisuudesta ja pettämisestä aiheutuvaa miesten välistä väkivaltaa ja lisää ryhmän jäsenten luottamusta toisiinsa ja jäseniinsä luottava ryhmä on vahvempi kuin sellainen, jonka jäsenten välillä vallitsee jatkuva kyräily ja epäluottamus ja se pystyy paremmin kilpailemaan toisten ryhmien kanssa niukoista resursseista.

Joku voi tietysti sanoa, että eivät kaikki uskonnot ole evoluution kannalta samalla tavalla hyödyllisiä kuin kristinusko ja historia tuntee loputtoman määrän erilaisia kuoleman kultteja, joiden uskomukset ovat olleet täysin poskettomia evoluution kannalta. Ja tietysti onkin niin, että kaikki uskonnot eivät ole olleet luonnonvalinnan kannalta hyödyllisiä, mutta sellaiset uskonnot, jotka eivät ole luonnonvalinnan kannalta hyödyllisiä kuolevat ennen pitkää pois ja korvautuvat uskonnoilla tai uskomusjärjestelmillä, jotka ovat suvunjatkamisen kannalta hyödyllisempiä.

Tässäkin on hyvä muistaa, että evoluutio ei tunne hyvää ja pahaa tai oikeaa ja väärää. Sen ainoa mittari on geenien uusintaminen ja siinä se. Esimerkiksi sukupuolten välinen tasa-arvo on tietysti hyvä asia, mutta jos feminismi tarkoittaa, että naiset lykkäävät lasten hankkimista tai eivät hanki niitä lainkaan, niin silloin feminismi on evoluution kannalta huono asia. Sillä olimmepa me asiasta mitä mieltä tahansa, niin evoluution kannalta hyvä nainen on sellainen, joka hankkii mahdollisimman paljon mahdollisimman terveitä lapsia.

Woodley of Menie on mennyt niin pitkälle, että on ehdottanut evoluution paineen heikkenemistä ja haitallisia mutaatioita ratkaisuksi Fermin paradoksiin.

Paradoksi on saanut nimensä amerikkalaisen fyysikon Enrico Fermin aikoinaan esittämästä kysymyksestä, että jos maailmankaikkeus on täynnä älyllistä elämää, niin missä kaikki oikein ovat? Pelkästään omassa galaksissamme pitäisi olla miljardeja planeettoja, ja jo suhteellisen alkeellisella tekniikalla koko Linnunradan olisi pitänyt olla asutettu 5–50 miljoonassa vuodessa eli maailmankaikkeuden ikään nähden hyvin lyhyessä ajassa.

Woodley of Menien mukaan voidaan olettaa, että evoluutio on kaikkialla samanlainen, mikä tarkoittaa, että sivilisaatiot nousevat, kukoistavat ja kuolevat niin maassa kuin muuallakin avaruudessa. Kun sivilisaatio nousee tietylle tasolle, evoluution paine heikkenee, älykkyys alkaa laskea, haitalliset mutaatiot lisääntyvät, lapsia saadaan vähemmän, sivilisaatio menettää kykynsä innovaatioihin ja lopulta se romahtaa. Toisin sanoen ufot jäivät telineisiin, koska pienten vihreiden miesten sivilisaatio rappeutui ja barbaarit potkaisivat portit sisään, ennen kuin se saavutti tason, jossa tähtien väliset matkat olivat mahdollisia.

Duttonin lisäys Fermin paradoksiin on, että on mahdollista, että jokin sivilisaatio on todella matkannut tähtiin, mutta se tarkoittaa, että tuo sivilisaatio ei ole enää evoluutionsa vanki, niin kuin me olemme, eikä se siksi ole kiinnostunut meidän kaltaisistamme alkeellisista elämänmuodoista, jotka eivät vielä ole paenneet biologiansa kahleista.

Olipa tähtien välisen matkustamisen kanssa niin tai näin, niin Woodley of Menien ja Duttonin mukaan meillä ei noihin tähtiin ole asiaa ja heidän näkemyksensä länsimaiden tulevaisuudesta on hyvin pessimistinen. Dutton ja Woodley of Menie uskovat, että historia on syklinen, eli sivilisaatiot noudattavat suunnilleen samanlaista kaavaa kuin ihmisen elämäkin. Sivilisaatio syntyy, kypsyy kukoistaa ja kuolee.

Kun sivilisaatio tai kansakunta on vahva, se uskoo itseensä, omaan erityisyyteensä ja omiin jumaliinsa. Kun siitä tulee rikas, evoluution paine heikkenee, älykkyys alkaa laskea, haitalliset mutaatiot lisääntyvät, sivilisaatio alkaa veltostua ja epäillä omia arvojaan ja omia jumaliaan. Tässä vaiheessa ainakin yläluokka, ja nykyaikana myös keski- ja alaluokka, alkavat saamaan vähemmän lapsia ja kyseenalaistaa oman erityisyytensä. Seksuaaliset tabut ja sukupuolinormit murtuvat, kun käsitys yhteisistä arvoista ja yhteisestä hyvästä murenee ja yhä suurempi osa ihmisistä alkaa keskittyä tyydyttämään omia halujaan ja tarpeitaan, joita syntyy sitä mukaa lisää, kun sivilisaatiota ylläpitäneet uskomusjärjestelmät ja moraalinen koodisto romahtavat.

Tämä kehitys on meidän aikanamme nähtävissä muun muassa, niin liikalihavuuden kuin pornografiankin yleistymisenä, sekä molempien muuttumisena sosiaalisesti hyväksyttäviksi, joista esimerkkeinä toimikoon iltapäivälehdissä jatkuvasti ilmestyvät seksi- ja masturbaatiovinkit, sekä kehopositiivisuus, joka käytännössä tarkoittaa liikalihavuuden normalisointia.

Moraalisen rappion seurauksena ja yhdessä sen kanssa maahanmuutto sivilisaation alueelle lisääntyy ja vieraiden kansojen ja rotujen läsnäolo horjuttaa sivilisaation jäsenten uskoa siihen, että sen maa-alue todella kuuluu sille itselleen. Kun sivilisaatio heikkenee, sen jäsenet huomaavat heikkenemisen ja osa alkaa avoimesti kannattaa uusia arvoja tai palvoa vieraita jumalia ja osa ihmisistä liittoutuu uusien tulokkaiden kanssa omiaan vastaan, koska he alkavat halveksia oman sivilisaationsa dekadenssia. Tämä kiihdyttää rappiota ja lisää sisäistä hajaannusta entisestään, kunnes sivilisaatio romahtaa. Lopullisen tuhon aiheuttaa yleensä jokin ulkoa tullut uhka, kuten kansainvaellus, valloitus tai luonnonmullistus, jota heikentynyt sivilisaatio ei enää kykene torjumaan tai jonka aiheuttamia tuhoja se ei enää kykene korjaamaan.

Idea sivilisaatioiden syklisyydestä on tietysti vanha ja peräisin jo antiikista ja lisäys, jonka Woodley of Menie ja Dutton ajatukselle antavat on, että heidän mukaansa syklisyyden ja rappion syyt ovat pohjimmiltaan biologisia, eivätkä sosiaalisia, niin kuin yleensä ajatellaan.

Ikävä kyllä herrat tutkijat eivät tarjoa juurikaan toivoa tulevaisuuden suhteen, vaan ovat sitä mieltä, että romahdus on vääjäämätön ja ainoa asia, jonka me voimme tehdä on varautua siihen. Mutta kirjoitetaan siitä varautumisesta enemmän joskus toisella kertaa.

Alla on lueteltu Duttonin ja Woodley of Menien kirjoja, johon tämä kirjoitus perustuu. Kirjoista voisin eriyisesti suositella listan ensimmäistä ja viimeistä.

At Our Wits' End, Modernity and Cultural Decline, The Past is a Future Country,  Spiteful Mutants: Evolution, Sexuality, Religion, and Politics in the 21st Century, Making Sense of Race, Breeding the Human Herd: Eugenics, Dysgenics and the Future of the Species

Lisäksi Edward Duttonilla on suosittu kanava YouTubessa nimeltä Jolly Heretic

Jos demografinen muutos ja sen seuraukset ovat sinusta kiinnostavia, voit tukea Tapionkirjaa ja olla mukana lisäämässä ihmisten tietoa demografisesta muutoksesta. Ohjeet tukemiseen löytyvät Tapionkirjan sivuilta välilehdeltä tue tapionkirjaa.

Tapioon ja Tapionkirjaan saa parhaiten yhteyden lähettämällä sähköpostia osoitteseen tapionkirja@tapionkirja.fi